Koskettava komediaelokuva

Kävin katsomassa Mielensäpahoittajan maanantaina 17.11.2014 yhdessä Essin ja Merin kanssa Kino Iiriksessä. Menimme elokuvateatterille suoraan koulun jälkeen ja nappasimme mukaan vähän leffaeväitä naposteltavaksi. Kun aiemmin olimme olleet valitsemassa elokuvaa, jonka aioimme katsoa, valitsimme Mielensäpahoittajan, koska se vaikutti kaikista mielenkiintoisimmalta.
  Päästyämme saliin huomasimme olevamme ainoita alle 50 vuotiaita paikan päällä. Emme tienneet mitä odottaa elokuvalta, mutta toivoimme kaikki, että myös me, vähän nuoremman sukupolven edustajat, voisimme nauttia elokuvasta. En ollut yhtä innostunut elokuvateatterikäynnistä kuin muista kulttuuriblogiin vaadittavista käynneistä, mutta lähdin iloisella asenteella katsomaan elokuvaa ja sain mukavan kokemuksen.
  Ennen itse asiaan pääsyä haluan kuitenkin kertoa vähän perustietoja Mielensäpahoittajasta. Elokuva perustuu Tuomas Kyrön samannimiseen romaaniin ja mielensäpahoittaja on päähenkilö itse (Antti Litja). Elokuva sai ensi-iltansa 5. syyskuuta 2014. Ohjaaja on Dome Karukoski ja näyttelijöinä nähdään Litjan lisäksi Petra Frey, Mari Perankoski ja Iikka Forss. Elokuva sai loistavan vastaanoton ja paljon huomiota.
  Vaikka Mielensäpahoittaja onkin komediaelokuva, siinä on tuttuun suomalaiseen tapaan monimuotoista syvyyttä. Elokuvassa käsitellään paljon asioita niin menneisyydestä kuin nykyajasta ja mielensäpahoittaja oivaltaa paljon juonen edetessä. 
  Kun astelimme ulos elokuvateatterista, minulla oli tyytyväinen olo. Elokuva käsittelee enemmän kuin yhden miehen asennetta, tunteita, menneisyyttä ja nykypäivän elämää, jonka ansiosta juoni ja elokuvan eteneminen pelaa hyvin. Vaikka olimme varmasti nuorimpia katsojia elokuvateatterissa, löytyi elokuvasta jotain meillekin. Mielensäpahoittaja sopii kaikenikäisille ja oli hauska huomata, että jotkin kohdat, joille me nauroimme, eivät olleet hauskoja iäkkäämpien katsojien mielestä ja toisinpäin.
  Jos minun pitäisi kuvailla Mielensäpahoittajaa, en sanoisi sitä komediaelokuvaksi. Se on enemmänkin koskettava kasvamistarina, jota on höystetty komedialla. Joten, jos kaipaa elämäänsä iloa, surua, naurua ja syvällisyyttä, Mielensäpahoittaja on juuri oikea elokuva siihen tarkoitukseen!